keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kodissa isolla k:lla

Ajattelin näin aamuvirkkuna kirjoitella, kun on ollut lähipäivinä turhankin kiireistä, ettei muka ole ehtinyt koneelle. Toki ei liene pahasta, jos muutamana päivänä netteily on jäänyt vähemmälle. 

Kertoilin aiemmin kahden asunnon "loukustani", jossa tällä hetkellä käytännön syistä elämme. Nyt päästään sen isomman projektin eli talomme pariin.

Hankimme viisi vuotta sitten talon paikkakunnalta, jossa lapsuuteni vietin ja vieläpä samoilta nurkilta, jossa lapsena paljon aikaa vietin. Talon sijainti oli se mikä ratkaisi kaupan, samoin, että saimme itsellemme remonttiprojektin. Remonttiprojektia ajatellen välillä miettii olisiko ollut helpompaa ostaa uudempi tai rakentaa uusi. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että vanhassa talossa on sitä jotakin...

Sijainnissa numero ykkösenä tuli naapurit, mikä voi monen yllättää. Asumme veljeni perheen kanssa rajanaapureina. Toinen tärkeä seikka on järven/uimarannan läheisyys asukasyhdistyksen saunalla sekä hyvät ulkoilumahdollisuudet. Oleellista on myös, että peruspalvelut ovat lähettyvillä, vaikka välillä tuntuukin, että pienistä kaupungeista loppuu kaikki palvelut salakavalasti.




Talomme on siis vuonna -62 rakennettu puutalo, joka on käsitykseni mukaan melko ensimmäisiä talopaketteja. Tilaa riittää kahdelle aikuiselle, koska kokonaispinta-ala on n.190. Asuinkerroksessa keittiö, olohuone, kolme makuuhuonetta, kaksi vaatehuonetta ja wc. Alhaalla kodinhoitohuone, kylpuhuone, sauna, askarteluhuone, kuntosali, pannuhuone ja autotalli.

Ajattelin tässä raapustella millainen koti me ollaan itsellemme saatu remontointua, sillä vanhaa pintaa on hyvin vähän näkyvissä. Teimme pääosin remontin itse, mitä nyt toki tietyt työt kuten putket ja sähköt vaativat aina ammattilaisen :)

Lähtökohtana kaikessa on ollut tehdä koti itseä varten, joten sisustusratkaisut eivät varmasti ole kaikkien mieleen. Tärkeintä on, että me itse viihdymme kodissamme. Tämä on todella testattu, sillä meinasimme vuosi sitten, että myymme talomme. Emme kuitenkaan voineet, sillä en voi luopua kodistani. Olemme asuneet monessa paikassa, mutta ensimmäisen kerran tunneside on tullut niin vahvaksi, että me emme halua luopua talosta, eikä talo meistä.

Minulle on tärkeää, että viihdyn kotonani ja että koti kertoo asukkaistaan. En siis tavoittele sisustuslehtien maailmaa vaan omaa maailmaani.


Yksi suosikkisisustuksistani löytyy wc:stä. 





Tapetin olin hankkinut RTV:stä jo ennen talon hankintaa. Vanha sanomalehtikuosi on aina ollut mieleeni. Suurin osa sisustustarvikkeista on joko itseni tuunaamia tai kirpputorilöytöjä.


Peilin siirtokuvat sopivat siihen kuin olisivat aina paikallaan olleetkin. Taulujen kehykset on itse maalattu ja kuvat ovat postikortteja.


Peilin yläpuolella oleva puukyltti, kertoo elämän tosi asioita: Beauty is in the eye of the beholder.



Pumpulipuikkoteline on melko uusi löytö. Mieheni löysi sen SisustusAnactasia-liikkeestä Järvenpäästä.


Oven sisäpuoli on teipattu Bangkokin-matkalta mukaan tarttuneesta sisustustarrasta. Näin wc:hen on saatu kansainvälinen tunnelma :)



Naulakko on kulkenut matkassani pitkään, ja löytää aina paikkansa, jossa on kuin kotonaan.

Nyt aamuaskareisiin ja palataan uusien huoneiden pariin, kun ehdin koneelle napsuttelemaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti